Kiitos kaikille teille, jotka autoitte minua pääsemään maaliin!

Kaikki vaalikampanjat, joissa olen ollut mukana, ovat olleet todella antoisia. Mutta myös fyysisesti aika rankkoja kokemuksia. Normaalin työpäivän päälle kierretään eri puolilla puhumassa ajankohtaisissa tilaisuuksissa, kirjoitetaan mielipidekirjoituksia lehtiin, vastaillaan vaalikoneisiin ja sähköpostin kautta tulleisiin kysymyksiin. Ja vielä yön viimeisinä tunteina käydään pudottelemassa esitteitä espoolaisten monennäköisiin postiluukkuihin.

KANNATAN MATINKYLÄN UIMAHALLIN RAKENTAMISTA JA HAMPAANI OVAT OMAT

Ihmiset kysyvät asioita laidasta laitaan. Nyt on kysytty mielipidettäni muun muassa tennispuiston purkamisesta, veneilijöiden oikeuksista, Finnoon rakentamisesta, rantaraitin valaisemisesta, teatteritalon sijainnista sekä Matinkylän uimahallin rakentamisesta. Henkilökohtaisiakin kysymyksiä tulee. Aiotko pysyä naimisissa, ovatko hampaasi omat ja onko kasvojasi leikelty ovat kysymyksistä oudoimpia, joita viime vaaleissa on esitetty.

KANSANEDUSTAJAN AIKA RIITTÄÄ VALTUUTETTUNA TOIMIMISEEN, JOS EI HAALI ITSELLEEN LIIKAA TEHTÄVIÄ JA ANTAA TILAA MYÖS MUILLE

Näissä vaaleissa jotkut ovat halunneet tietää, voiko kansanedustaja hoitaa uskottavasti tehtäviään myös kaupunginvaltuutettuna. Riittääkö aika? Tähän voin vastata, että voi – ja kyllä se riittää. Monien asioiden osalta on jopa erinomainen asia, että valtuutettu on myös kansanedustaja.  Tuleva vanhuspalvelulaki on esimerkki asiasta, jossa on varmasti hyötyä, jos valtuutettu tietää, mitä lainsäätäjä on lailla tarkoittanut. Kunnathan tämänkin lain panevat käytännössä täytäntöön. Kansanedustaja ei voi kuitenkaan haalia itselleen liikaa kunnallispoliittisia vastuita. On valittava asiat joihin keskittyy ja annettava tilaa myös muille.

VALTUUSTON KOKO KASVAA

Näissä vaaleissa olen aivan erityisesti yrittänyt tukea uusia kokoomuslaisia ehdokkaita, jotka ovat ensimmäistä kertaa vaaleissa mukana. Meillä on todella monta hyvää, uutta innokasta tulijaa Espoon politiikkaan. Tärkeää on löytää omat vahvuutensa ja yrittää tuoda niitä esiin. Kun Espoon väkiluku on nyt ylittänyt 250 000 asukasta, kasvaa myös valtuuston koko näissä vaaleissa 67:stä 75:en. Olisi mukavaa, jos Kokoomus saisi myös tästä kasvusta osansa.

POLIITIKKO EI VOI TOIMIA ILMAN MUIDEN IHMISTEN TUKEA

Kansanedustaja tai kaupunginvaltuutettu ei kumpikaan voi hoitaa tehtäviään ilman muiden ihmisten tukea. Ei ennen vaaleja eikä valitsemisensa jälkeen.

Kiitos siis kaikille teille, jotka olette tälläkin kertaa auttaneet minua pääsemään maaliin. Ja muistakaa sparrata minua myös sen jälkeen, jos saan vielä jatkaa Espoon valtuustossa!

Pakkoliitos ei ratkaisisi pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa

Eduskunnan kyselytunnilla oli eilen yhtenä keskustelunaiheena asuntorakentaminen.

IHMISILLÄ EI OLE ENÄÄ VARAA ASUA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA, EIKÄ VARSINKAAN ESPOOSSA

Etenkin pääkaupunkiseudulla kenties kaikkein näkyvin ongelma on se, että meillä ei ole tarpeeksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Vähäisen asuntotarjonnan seurauksena emme saa riittävää määrää hakijoita auki oleviin sosiaali- ja terveystoimen virkoihin. Ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole varaa asua pääkaupunkiseudulla, eikä varsinkaan Espoossa.

ESPOOKO EI OLE HOITANUT VELVOLLISUUKSIAAN?

Asunto- ja metropoliasioista vastaava ministeri Kiuru nosti Espoon tikunnokkaan ja penäsi, että pääkaupunkiseudun kunnista Espoo hoitaisi oman osuutensa asuntotuotannosta ja ennen kaikkea kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisesta.

TÄYSISTUNNOSSA ON TODELLA VAIKEA SAADA PUHEENVUOROA

Yritin saada puhemies Heinäluomalta puheenvuoroa, jotta olisin saanut oikaistua espoolaisia kohtaan esitetyt väitteet. En saanut. Sivumennen sanoen: Olen joskus istunut salissa yli kolme tuntia ja pyytänyt puheenvuoroa kaikkiin keskusteluaiheisiin – enkä silti ole saanut yhtäkään puheenvuoroa. Siinä kohtaa tietysti tulee miettineeksi, olisiko kansanedustajalla ehkä hyödyllisempikin tapoja ajaa kansalaisten asiaa. Yhden minuutin puheenvuoron odottamiseen – usein turhaan – voi kulua monta tuntia.

Minulla käy aika usein vierailijaryhmiä eduskunnassa ja lähes poikkeuksetta ensimmäinen huomio, jonka he tekevät on se, että istuntosalissa on niin vähän edustajia paikalla. Suuri osa edustajista on toki talossa, ja monet seuraavat omista huoneistaan televisiosta puheenvuorojen etenemistä. Mutta taitaapa asiaan olla muitakin syitä. Miksi odottaa turhaan, jos ei kuitenkaan saa sanoa mitään?

ESPOOSEEN ON RAKENNETTU VUODESSA 2500 ASUNTOA, JOISTA 500 ON VUOKRA-ASUNTOJA

No – palatakseni aiheeseen, Espoo on toiminut esimerkillisesti yhteisten sopimusten mukaan. Metropolialueen kuntien ja valtion kesken on tehty niinsanottu MAL-aiesopimus. Siinä sopimuksessa Espoo on sitoutunut rakentamaan vuosittain 2500 asuntoa, joista 500 on vuokra-asuntoa. Juuri näin on toimittu, ja niin aiotaan tehdä myös ensi vuonna. Voi sanoa, että Espoo toimii malliesimerkkinä muille alueen kunnille.

On aivan selvää, että metropolialueella rakentamisen edellytyksiä tulee yhteistoimin parantaa. Tarvitsemme lisää tonttitarjontaa ja yhteistä liikennesuunnittelua.

Ratkaisua haetaan nyt luomalla uusia kuntarakenteita pääkaupunkiseudulle. Uusia asuntoja ei kuitenkaan synny rakenteilla tai pakkoliitoksilla, vaan  siten että jokainen kunta kantaa oman vastuunsa vuokra-asuntojen rakentamisesta, ja tekee kuten on sovittu.

TURHIA NORMITUKSIA ON POISTETTAVA, KAAVOITUSPROSESSIA NOPEUTETTAVA JA AMMATTIVALITTAJAT PITÄÄ SAADA AISOIHIN

On lisäksi tärkeää, että asuntoministeri Kiuru poistaa rakentamisen esteitä koko maassa. Erilaisia normituksia on todella paljon ja valitusprosessit kaavoituksissa ovat erittäin hitaita. Näihin pitäisi pureutua, jotta turhat hidasteet saataisiin pois. En tarkoita sitä, että kansalaisten oikeus valittaa kaavoista vietäisiin pois kokonaan, mutta on löydettävä keinot, joilla niinsanotut ammattivalittajat saadaan aisoihin.

PAKKOLIITOKSET EIVÄT RATKAISE ONGELMIA

Yhtenä syynä pääkaupunkiseudun pakkoliitoksiin on pidetty juuri asuntorakentamisen hitautta. On kuitenkin naiivia väittää, että kuntaliitos olisi jokin yleislääke myös tähän vaivaan. Pitää pitää huoli siitä, että siitä mitä on sovittu, pidetään kiinni. Jos asuntoja on luvattu rakentaa x-määrä y-kaupunkiin, on näin myös toimittava.

PÄÄKAUPUNGIN TULISI NÄYTTÄÄ ESIMERKKIÄ MUILLE

Erityisen toivottavaa olisi, että etenkin Helsinki pitäisi kiinni sovituista asioista ja osoittaisi pääkaupunkina esimerkkiä myös muille.

ESPOO TARVITSEE MYÖS LAADUKKAITA KERROSTALOASUNTOJA KESKI-IKÄISILLE JA VANHEMMILLE

Itse muutin perheeni kanssa Espooseen 15 vuotta sitten, kun meillä oli kaksi lasta. Sitten saimme kaksi lasta lisää, ja paikkakunta oli ja on ollut mitä mainioin asuinpaikka lapsiperheelle. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat jossain vaiheessa kotoa pois. Siinä vaiheessa asumiselle on taas toisenlaiset tarpeet.

Moni tuttavaperheemme on tässä tilanteessa päätynyt muuttamaan takaisin Helsinkiin. Espoosta puuttuvat kohtuuhintaiset ja tyylikkäät pienet ja keskikokoiset asunnot. Tässä on meidän tuleville päättäjille haaste: hyviä kerrostaloasuntoja pariskunnille, joiden lapset ovat vain silloin tällöin käymässä.

Tarpeet muuttuvat elämän mukana.

Yritystoimintaa ei pidä demonisoida

Tänään käydään eduskunnassa keskustelu oppositiopuolue Keskustan tekemästä välikysymyksestä. Sen aiheena on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. Kysymys on niinsanotusta sote-uudistuksesta, ja siis käytännössä siitä, millä tavoin turvataan sosiaali- ja terveyspalvelut eri puolilla Suomea tulevina vuosikymmeninä.

SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT YHDESSÄ OPETUSTOIMEN KANSSA VIEVÄT 80 PROSENTTIA KUNTIEN BUDJETEISTA

Kyseessä on yksi merkittävimmistä kysymyksistä koko hallituskauden aikana. Vastaavathan sosiaali- ja terveyspalvelut yli puolta kuntien budjeteista. Kun tähän vielä lasketaan päälle opetustoimi, ollaan jo noin 80 prosentissa kuntien talousarvioiden loppusummasta.

Meillä on Suomessa 336 kuntaa, joista karkeasti puolet on pieniä, alle 6000 henkilön kuntia. Näille, eritoten syrjäseuduille sijaitseville kunnille, kyseessä on todella elämän ja kuoleman kysymys. Kun nuoret muuttavat kaupunkikeskuksiin ja ihmiset eläköityvät, kuka maksaa jäljelle jäävien tarvitsemat palvelut, jos verorahat eivät riitä eikä velkaantumistakaan voi jatkaa?

ETTEIKÖ SOTE- PALVELUITA SAISI ENÄÄ HANKKIA YRITYKSILTÄ?

Sote-uudistus on ollut kuuma peruna jo pitkään, ja se kulkee käsi kädessä kuntauudistuksen kanssa. Eilen se sai uuden käänteen, kun peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson otti esiin SDP:n vaatimuksen, jonka mukaan uudistuksen perusehdoksi tulisi ottaa se, että kunnat eivät saisi hankkia näitä palveluita yksityisiltä yrityksiltä.

Ehdotus ei ole yllättävä. Olenhan ollut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo 8 vuotta. Tänä aikana minulle on tullut todella selväksi se, että vasemmistopuolueemme eivät näe mitään hyvää yrityksissä tai niissä työskentelevissä henkilöissä. Yritystoiminta demonisoidaan. Ja yrityksissä, etenkin niiden johtotehtävissä työskentelevät ihmiset leimataan ahneiksi, riippumatta siitä, millaisesta toiminnasta tai millaisista ihmisistä on kysymys. Suurelle osalle vasemmistotaustaisista kuntapäättäjistä yksityisessä sektorissa ei ole mitään hyvää, ja vain julkisella sektorilla toimivat ovat kunnon ihmisiä.

Tämän asian oivaltaminen oli minulle iso järkytys. Olenhan itse ollut yritysmaailmassa mukana lähes 20 vuotta.

On erittäin tuomittavaa pelotella ihmisiä yksityistämisellä ja julkisten palvelujen alasajamisella. En ole kuullut, että esimerkiksi kukaan kokoomuslainen olisi koskaan ikinä missään ehdottanut, että kaikki palvelut pitää yksityistää.

Pitäisi muistaa, että samassa veneessä olemme tässä kaikki.

Kunnat saavat itse päättää, kuka palvelut tuottaa, mutta niiden itse pitää vastata niiden järjestämisestä. Jos palveluja tuottamassa on myös yrityksiä, kysymys on vain nykyisen palvelutarjonnan laajentamisesta ja monipuolistamisesta. Niin kuin yritysmaailmassa sanottaisiin: asiakaslähtöisyydestä, palvelun laadusta ja asiakastarpeeseen vastaamisesta. Eri asia on sitten se, että koko palveluotanto ulkoistetaan yksityiselle toimijalle, kuten nyt vaikkapa pohjoiskarjalsessa Rääkkylän kunnassa terveydenhuolto. Silloin asiaa voidaan pohtia myös Perustuslain 124 pykälän kannalta, jossa määritellään, mitä julkisia tehtäviä voidaan antaa muiden kuin viranomaisten hoidettavaksi.

IDEOLOGIOIHINSA TAKERTUVAT PÄÄTTÄJÄT ESTÄVÄT NOPEAN PÄÄSYN LÄÄKÄRILLE

Väitän, että tämä on juuri se syy, minkä takia esimerkiksi espoolaiset, terveyskeskuspalveluja hakevat asukkaat kärsivät. He joutuvat odottamaan lääkäriaikoja pitkiä aikoja pitkälti vain siitä syystä, että meillä iso osa päättäjistä ei periaatteellisista syistä halua ottaa avuksi esimerkiksi palveluseteliä, jonka avulla voisi hakeutua hoitoon yksityissektorille silloin, kun lääkärille pääsy kestää liian pitkään.

Esimerkiksi Alankomaissa kansalaiset pääsevät pääsevät seuraamaan parlamenttiin valiokuntien istuntoja. Olisipa mukava, että asukkaat pääsisivät Suomessakin seuraamaan lautakuntien ja valiokuntien istuntoja. Näkisivätkä sitten oikein paikan päällä, mistä se on kiinni, kun palvelut eivät pelaa.

EPÄEETTISESTI TOIMIVAT YRITYKSET VOIVAT PILATA MUIDENKIN MAINEEN

Samalla voisi tietysti muistuttaa myös Mehiläistä ja muita veroparatiisiin veronsa maksavia firmoja siitä, että jos ilmapiiri yrityksiä kohtaan on tämä, tulisi niidenkin välillä katsoa peiliin. Yksi tai kaksi yhteiskuntavastuunsa vähän huonommin hoitavaa yritykstä pilaa helposti koko alan maineen.

Se on sääli, koska silloin mustautuu maine myös niiltä ammattilaisilta, jotka näissä yrityksissä työskentelevät. Viime kädessä kärsijä on sairas, jonossa kipuileva suomalainen, joka ei pääse lääkäriin, kun ideologioihinsa takertuvien päättäjien pitää turvata äänestäjiensä tuki myös seuraavissa vaaleissa.

Homekoulut vievät rahat opetukselta

Jo ennen eduskuntaan tuloani keväällä 2011 kirjoitin moneen otteeseen eri lehdissä suomalaisen rakentamisen laadusta. Eritoten siitä, kuinka kiire määrää nykyään tahdin rakentamisessa jopa siinä määrin, että kaikkein tärkeimmästä eli hyvästä suunnittelusta ja työn valvonnasta tingitään. Hintaa huonosta rakentamisesta maksavat tietenkin kaikki ne, joiden uuden uutukainen talo ei vastaakaan sitä mitä piti ja myös veronmaksajat, kun puhutaan julkisesta rakentamisesta.

JOPA TUHAT KOULUA ON KORJAUKSEN TARPEESSA

Tein kuukausi sitten kirjallisen kysymyksen opetusministeri Jukka Gustafssonille homekoulujen korjauksesta. Asia on vakava. Onhan esimerkiksi Työterveyslaitos arvioinut, että vaarallisen huonossa sisäilmassa työskentelee jopa 75 000 lasta. Kuntaliiton tutkimuksen muaan arviolta 15 – 25 prosenttia julkisista rakennuksista kärsii kosteus- ja homeongelmista ja että tämän mukaan arviolta tuhat koulua on pikaisen remontin tarpeessa. Tuntuu siltä, että käsillä on ”aikapommi”, joka on räjähtämässä käsiin. Etenkin opetustoimella on Espoossa ja monessa muussa kunnassa ongelmia jo nyt siinä, että joudumme maksamaan niinsanotusti seinistä koko ajan vain enemmän. Tämä tarkoittaa, että varsinaiseen opetukseen ja tuntikehykseen jää aina vain vähemmän rahaa. Osittain tämä johtuu siitä, että tilakeskuksille on annettu vähän liian kovat tuottovaatimukset ja ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Mutta osittain kyse on siitä, että tilojen huoltoon ja korjaukseen menee todella paljon rahaa. Maksamme menneiden vuosien huonosta työstä.

ESPOO ON JÄÄNYT RAHOJEN JAOSSA NUOLEMAAN NÄPPEJÄÄN

Erityisesti minua kismittää se, että kotikaupunkini Espoo ei ole saanut juuri mitään valtion rahoja homekoulujen korjaukseen. Valtion budjetissa ensi vuodelle on varattu 58 miljoonaa euroa homekoulujen korjauksiin ja oppilaitosten perustamiskustannuksiin. Silti ei ole mitään takeita siitä, että saamme Espooseen euroakaan. Aion takertua ministerin minulle 15.10. antamassa vastauksessa siihen kohtaan, jossa hän toteaa, että ”alueellinen tasapuolisuus määrärahojen jaossa otetaan huomioon siten, että tuettavien hankkeiden osuudet vastaavat mahdollisimman hyvin alueen oppilasmäärää suhteessa koko maan oppilasmäärään”. Ja että ”maakunnallisten liittojen asettamat kiireellisyysjärjestykset ovat pohjana seuraavalle nelivuotiskaudelle”.

KORJAUSKUSTANNUKSET KOULUA KOHTI OVAT MILJOONIA, JOPA KYMMENIÄ MILJOONIA EUROJA

Perusopetuslain 29 pykälän mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Espoon tulevan valtuuston on arvioitava huonossa kunnossa olevien koulujen korjaustarve sekä tehtävä realistinen arvio siitä, milloin korjaukset toteutetaan ja mitä ne maksavat. Mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä suurempi on tarvittava rahamäärä. Tyyppiesimerkki tästä on Tapiolan lukio, jonka korjaukseen arvioidaan lopulta kuluvan yli 30 miljoonaa euroa.

KANSANEDUSTAJANKO EI PITÄISI TOIMIA VALTUUTETTUNA?

Aina välillä kuulee puhuttavan siitä, että kansanedustajien ei pitäisi toimia kaupunginvaltuutettuina. No – tässä on ainakin yksi tyyppiesimerkki asiasta, jossa nimenomaan on etua siitä, että kansanedustaja on myös valtuutettu. Kyseessä ovat niin isot rahat, että asioiden toteutumista pitää valvoa sekä Espoon että valtion tasolla. Muuten menevät budjettirahat meiltä taas sivu suun.

Lääkärin vastaanotolle päivässä – tavoitteesta totta!

TÄMÄ BLOGIKIRJOITUS LÖYTYY MYÖS OSOITTEESTA WWW.ESPOONKOKOOMUS.FI

Pitkät jonot lääkärin vastaanotolle ovat olleet jo pitkään ongelmana Espoossa. Meillä on 10 terveysasemaa, jonne päästäkseen joutuu odottamaan pahimmillaan jopa useita kuukausia.

Suurin yksittäinen syy on lääkäripula, joka on haaste koko Suomessa. Kun syrjäkylillä perusongelma on se, että lääkärit eivät yksinkertaisesti halua muuttaa sinne, pääkaupunkiseudulla haasteet ovat toiset. Olen kuullut tapauksista, joissa pienen kunnan potilaiden hoidosta on tarjottu palkkaa peräti 11 000 euroa kuukaudessa, jopa ihan nuorelle lääkärille, eikä avoinna olevaa lääkärivakanssia silti ole saatu täytettyä.

Pääkaupunkiseudulla ja etenkin Espoossa lääkäreillä on muita houkutuksia ja työtarjouksia. Lähisairaaloissa voidaan erikoistua. Yksityiset lääkärikeskukset ja terveystalot tarjoavat töitä joustavammilla työehdoilla.

NUORET LÄÄKÄRIT HALUAVAT TEHDÄ MUUTAKIN KUIN TÖITÄ

Etenkään nuoret eivät enää halua sitoutua pitkiin työsuhteisiin ja jäykkiiin työehtoihin. Töitä voidaan tehdä muutama kuukausi ja säästää samalla rahaa eksoottiseen ulkomaanmatkaan. Työpisteelle palataan sitten taas takaisin, kun reissu on takana. Suhtautuminen työn tekemiseen on nuorella polvella erilainen kuin vanhemmilla. Ilmiö on tuttu myös muualla kun lääkärikunnassa.

Yksi esiin tuleva asia on myös se, että nuori lääkäri joutuu terveyskeskuksessa painimaan vaikeiden asioiden kanssa liian yksin. Systemaattinen seniorilääkärien tuki puuttuu.

Kun työ terveyskeskuksissa on usein liian pakkotahtista, työ vaativaa ja yksinäistä eikä potilaita voi valita, moni nuori lääkäri valitsee itselleen toisenlaisen urapolun. Espoossa olemme onneksi jo luopuneet päivystyspakosta, ja johtamista ainakin yritetetään kehittää. Työn tulokset vain näkyvät piinallisen hitaasti.

LISÄTÄÄNKÖ LÄÄKÄRIKOULUTUSTA, PAKOTETAANKO TÖIHIN TERVEYSKESKUKSEEN VAI PARANNETAANKO TIETOJÄRJESTELMIÄ?

Olen ollut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa nyt 8 vuotta. Näiden kokemusten pohjalta olen kirjoittanut terveyskeskusten ongelmista lehtiin useita kertoja, viimeksi juuri vaalien alla 18.10.2012.

Palautetta kirjoituksiini on tullut runsaasti sekä nyt että aiemmin. Suomessa on tällä hetkellä lääkäreitä enemmän kuin koskaan ennen, mutta silti moni kokee, että lääkärikoulutusta on lisättävä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kun lääkärikoulutus on meidän kallein akateeminen koulutuksemme (noin 50 000 euroa/henkilö), tulisi jokaisella valmistuvalla lääkärillä olla pakko työskennellä 2-3 vuotta julkisella sektorilla. Muussa tapauksessa nuori lääkäri joutuisi maksamaan koulutuksensa takaisin. Vakavasti puhuen, aikamoinen äläkkähän siitä nousisi, jos tätä tosimielellä ehdotettaisiin. Kielitaitoiset ja seikkailunhaluisimmat lääkärit ehkä lähtisivät kokeilemaan siipiään muualle. Ensisijaisesti on harkittava muita vaihtoehtoja. Pakko on usein huono tai erittäin huono vaihtoehto.

Yksi ongelma on myös tietotekniikka. Tutkimusten mukaan terveyskeskuslääkärien työajasta jopa 60 prosenttia kuluu muuhun kuin potilaan kohtaamiseen. Mihin? Esimerkiksi tietokoneen parissa työskentelyyn sekä toimenpiteisiin, joista osa voitaisiin varsin hyvin siirtää hoitajille.

”MIKSI TE POLIITIKOT ETTE TEE MITÄÄN?”

Ihmiset ovat pitkien odotusaikojen takia aidosti ihmeissään ja närkästyneitä. ”Miksi te poliitikot ette tee mitään? Ettekö oikeasti halua ratkaista näitä ongelmia? Tähtäättekö vain julkisen sektorin alasajoon?”

Kyllä me teemme. Kyllä me haluamme. Ei, emme ole ajamassa julkista sektoriamme alas.

Ymmärrän lääkäriaikaa odottavien asukkaidemme harmituksen. Päättäjän paikalta katsottuna tilanne on se, että kuukaudesta ja vuodesta toiseen yritämme saada lääkärivakansseja täytetyksi ja saada prosessit toimimaan, mutta homma ei vaan pelitä. Lääkäripula ei suinkaan ole ainoa ongelmamme, vaan lisäksi lääkärien ja sairaanhoitajien toimenkuvia pitää kehittää. Lääkärin pitäisi tehdä mahdollisimman vähän hallinnollisia töitä, joita muukin voivat hoitaa.

RUOTSISSA TÄMÄKIN ASIA ON PAREMMIN?

Jos ei lääkäreitä kerta kaikkiaan saada palkattua tarpeeksi, tarjotaan palvelut sitten muulla tavalla. Esimerkiksi palvelusetelillä yksityiseltä sektorilta. Se voitaisiin hoitaa esimerkiksi samaan tapaan kuin Tukholmassa, jossa alueen asukas saa valita, käyttääkö yksityistä vai julkista palvelua, ja maksaa siitä saman hinnan.

Jos Tukholman mallia päätettäisiin soveltaa Suomeen, lähtisiin siitä, että julkinen terveydenhuolto olisi kaikissa tapauksissa aina kuitenkin se, joka muodostaisi palvelun rungon – ja muut palvelut täydentäisivät sitä.

POLIITTINEN IDEOLOGIA MENEE KÄYTÄNNÖN RATKAISUJEN EDELLE?

Miksi sitten emme jo ole tehneet näin? Yksi asia on se, että kunnallisessa päätöksenteossa yllättävän monella päättäjällä on ideologia, jonka mukaan terveyspalveluista mitään osaa ei saa antaa yksityisten yritysten tai edes kolmannen sektorin hoidettavaksi. He mieluummin seisottavat potilaita pitkiäkin aikoja jonossa, kun luopuvat tästä aatteestaan. Sitä voi jokainen pohtia, kuinka oikeudenmukaista on tällaiseen ideologiaan liimautuminen, jos mietitään asiaa yksittäisen kuntalaisen kannalta.

UUSI KOKEILU KÄYNTIIN SAMARIAN POTILAILLE VUODEN 2013 ALUSTA

Onneksi myös viitteitä muutoksesta on näköpiirissä. Annoimme sosiaali-ja terveyslautakunnassa alkusyksystä virkamiehille tehtäväksi valmistella kokeilu, joka lähtisi käyntiin ensi vuoden alussa. Siinä osa Keski-Espoossa Samarian terveyskeskuksen potilaista ohjattaisiin esimerkiksi yksityiselle lääkäriasemalle. Tämän uuden lääkäriaseman toimintaa verrattaisiin sitten yhteen meidän olemassa olevista terveyskeskuksistamme. Vertailukohteeksi julkiselta puolelta ottaisimme Kivenlahden terveysaseman. Linkki tähän kokeiluun löytyy tästä. http://www.espoo.fi/fi-FI/Terveysasemakokeilua_valmistellaan(21991)

Tämän kokeilun taustalla on ajatus, jonka mukaan espoolaiset eivät olisi jatkossa enää niin sidottuja pelkästään kunnallisiin terveyskeskuksiin, vaan saisivat kaupunkinsa piikkiin valita nykyistä vapaammin, missä käyvät lääkärissä. Tämä ei olisi vain rikkaiden etuoikeus, vaan palvelu, joka sopisi kaikille tulotasosta riippumatta.

ENEMMÄN VALINNANVARAA, LAATUA JA NOPEAMMIN HOITOON

Vaikka haluan, että Espoossa kokeillaan uusia ratkaisuja, myös nykyisten terveyskeskustemme ongelmien ratkaisua tulee edelleen jatkaa. Uusi kokeilu antaa kuitenkin mahdollisuuden verrata, tuottaako joku muu kuin perinteinen terveyskeskus palvelut kuntaa laadukkaammin ja tehokkaammin.

Jos vastaus on kyllä, jatkossa meillä kaikilla voisi olla enemmän valinnanvaraa, missä käydä lääkärissä. Silloin espoolaiset potilaat myös pääsisivät lääkärin vastaanotolle huomattavasti nopeammin kuin nyt.

TAVOITTEENA LÄÄKÄRIAIKA SAMALLE PÄIVÄLLE

Lääkärille samana päivän aikana! Minusta sen pitää olla tavoite, josta voimme tehdä totta, jos vain niin päätämme!