Kotiäidit töihin – oikeistolaista politiikkaako?

Kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen esitti äskettäin Ruotsissa käytyään, että Suomessakin kotiäidit voisivat osallistua nykyistä aktiivisemmin työelämään. Jostain kumman syystä tämä lausahdus ja ulostulo on otettu aika negatiivisesti vastaan lehdistössä. On esitetty jopa, että tämä olisi taas yksi esimerkki siitä, että Kokoomus olisi hiljalleen siirtymässä keskustaoikeistolaisesta politiikasta selvästi oikeistolaisempaan suuntaan.

KOTIÄITIYDESTÄ LUOPUMINEN MERKITSISI VASEMMISTOLAISEEN POLITIIKKAAN SIIRTYMISTÄ?

Pidän tätä tulkintaa todella omituisena. Olen ollut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa mukana 8 vuotta ja lähes joka vuosi on lasten kotihoidon tuen Espoo-lisä ollut leikkauslistalla. Joka vuosi ainoat, jotka sen ylläpitämistä ovat puoltaneet, ovat oikeistopuolueet eli Kokoomus, Keskusta ja Kristilliset. Etenkin SDP on halunnut leikata sen pois kokonaan.

LEKOTTELEVATKO KOTIÄIDIT PÄIVÄT PITKÄT?

SDP:n perustelu on ollut se, että kotiäitien lekottelua kotona ei pidä tukea ja että ainoa oikea hoito lapselle on päiväkoti tai muut laitosmainen hoito. Jos siis oikein tarkasti tulkitaan, niin kotihoito on perinteinen oikeistolainen arvo. Siitä luopuminen taas olisi siirtymistä SDP:n eli siis vasemmiston arvomaailmaan. Ei oikeistolaiseen.

Pistää oikein miettimään, että onko niin, että kaikki uudet kokoomuslaiset avaukset, joita kukaan muu ei ole esittänyt, ovat sisällöstä riippumatta toimittajien mielestä oikeistolaisia tai siirtymistä oikeistolaisempaan ajatteluun? Käsittämätöntä. Eikö asioita voi ottaa vain asioina ilman, että siitä pitää tehdä johtopäätöksiä politiikan muuttumisesta tiettyyn suuntaan?

ITSE LÄHDIN POLITIIKKAAN SINÄ VUONNA KUN NUORIN NELJÄSTÄ LAPSISTANI SYNTYI

Itse en ole fanaattinen minkään lastenhoitomuodon suhteen ja minulla on lasteni kanssa kokemusta melkein kaikista: kotihoidosta, ryhmäperhepäivähoidosta, päiväkodista ja avoimesta päiväkodista. Omat lapseni ovat kaikki neljä olleet todella monta vuotta päiväkodissa ja osaan antaa arvon sille työlle, mitä siellä tehdään. Meidän perheemme on tarvinnut päiväkotipaikkoja, koska sekä minä että mieheni olemme olleet töissä – lukuunottamatta parin vuoden jaksoa, jonka olin kotona, kun kaksi nuorinta olivat aivan pieniä.

Kotiäitinä oleminen on todella rankkaa työtä, mutta eri tavalla kuin tavanomainen työssäkäynti kodin ulkopuolella tai työ, josta saa perinteisessä mielessä palkkaa. Itse lähdin samana vuonna kunnallispolitiikkaan, kun nuorimmainen syntyi ja ymmärrän todella hyvin sen, että varsinkin koulutetuille kotiäideille on todella tärkeää pitää yllä omaa osaamistaan, yhteyksiään muihin aikuisiin ja erilaisiin verkostoihin myös kotiäitiyden aikana.

SE TYÖPAIKKA, JOSTA LÄHDIT ÄITIYSLOMALLE, VOI 10 KUUKAUDEN KULUTTUA OLLA JO AIVAN TOINEN

Tämän päivän työ on niin hektistä, että se työpaikka, mistä lähdit äitiyslomalle voi jo 10 kuukauden äitiysloman jälkeen olla ihan erilainen kuin se, mistä lähdit.

Elämä ei ole pelkkää työelämää, mutta etenkin naisten on hyvä ajatella myös omaa hyvinvointiaan. Työssäkäynti – edes muutama tunti päivässä tai viikossa – voi olla todella tärkeä henkireikä. Sitä paitsi kotiäitien osaaminen ja työpanos ovat tärkeitä myös yhteiskunnalle. Pitkällä aikavälillä kaikkein suurin Suomen talouden kasvua hidastava tekijä on osaavan työvoiman saanti – ja tähän savottaan tarvitsemme myös pienten lasten äidit ja isät.

KOTIÄIDEILLE EI KERRY ELÄKETTÄ

Sitä paitsi pitää myös muistaa, että kotiäitiydestä ei kerry eläkettä. Sekin on asia, jonka merkityksen huomaa vasta monen vuoden jälkeen.

Kataisen ehdotus kotiäitien töihin menosta oli minusta siis todella hyvä ja terve keskustelunavaus sille, että suomalaista työelämää pitää kehittää. Lasten kotona hoitaminen on todella arvokasta työtä, mutta ei kaikkea pidä tehdä sataprosenttisella on-off -mentaliteetilla. Myös välimuotoja pitää olla.

VANHEMMUUDEN KUSTANNUKSET TASAISEEN JAKOON MYÖS MIESTEN TYÖNANTAJILLE

Hyvä, jos tästä päästään avaamaan perhepoliittista keskustelua laajemminkin ja saadaan etenkin miesvaltainen työnantajaleiri ymmärtämään, että vauvat eivät synny pelkästään äideille, vaan perheisiin. Vanhemmuuden kustannukset kuitenkin maksatetaan edelleen kuitenkin vain äitien työnantajilla.