Kaupan aukioloajoista

Näyttää siltä, että Suomessa tullaan jatkossa käymään kaupoissa seitsemänä päivänä viikossa, osin jopa 24 tuntia vuorokaudessa. Suhtaudun tähän vähän ristiriitaisin tunnelmin.

En haluaisi, että sunnuntaista tulee jatkossa samanlainen arkipäivä kuin kaikista muistakin päivistä – minusta on hyvä, että on yksi päivä viikosta, jolloin yhteiskunta käy vähän hitaammilla kierroksilla. Se antaa myös yksilölle samanlaisen oikeuden hitaampaan vauhtiin ja latautumiseen seuraavan viikon koitoksiin.

Toisaalta, voisin kuvitella, että varsinkin turistille joka piipahtaa Suomessa viikonlopun ajan, on varsinainen ihmetyksen aihe se, että koko maa menee kiinni jo melko aikaisin lauantai-iltapäivisin ja toisaalta on kokonaan kiinni sunnuntaisin. Yritäpä löytää Helsingin keskustasta hyvätasoista ravintolaa, joka olisi normaaliin tapaan auki sunnuntaisin. Niitäkin on – mutta pääsääntöisesti hiljaista on kuin huopatossutehtaassa.

Minusta se tyyli, joka on esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa, on hyvä. Kaupat saavat olla tietyillä turistialueilla auki, mutta pääsääntöisesti kaupat ovat kiinni. Sitten ovat tietenkin tietyntyyppiset 7/24 -periaatteella auki olevat kaupat, joista saa aina tarvittavat muonavarat, jos käy niin, että jääkaapista ei löydykään yllättäen muuta kuin valo. Myös apteekkitavaraa pitää voida saada silloin, kun niitä tarvitaan.
Ja myös joulun alla on ihan ok, jos kaupat ovat auki sunnuntaisin. Esimerkiksi Pariisissa sitä paitsi usein kaupat ovat kiinni esimerkiksi maanantaisin, jos ovat auki sunnuntaisin.

Tosin joulussakin minua on alkanut harmittaa yltiömäinen kaupallisuus. Meillä ainakin on lapsilla ihan tarpeeksi leluja ja muuta krääsää. Paras lahja on itseasiassa koko perheen yhdessäolo – ja se ettei kerrankin ole koko ajan kiire.

Jatkossa sunnuntaiaukiolo tulee mm. lisäämään lasten viikonloppuhoidon tarvetta. Siihenkö tosiaan haluamme mennä? Kolikon toinen puoli on tietysti ne ihmiset, jotka saavat elantonsa päivittäistavarakaupasta. Heidänkin mielipiteensä varmaan jakautuvat molempiin suuntiin.

Summa summarum – minusta suomalaista yhteiskuntaa pitää rakentaa ihmisen hyvinvoinnin lähtökohdista eikä pelkästään elinkeinoelämän ehdoilla.

”Pariskunta matkalla lämpöön”

”Keski-ikäinen pariskunta Pohjois-Amerikassa kaipasi etelän lämpöön. Niinpä he päättivät matkustaa Floridaan vieläpä samaan hotelliin, jossa olivat viettäneet hääyönsä 20 vuotta sitten. Miehellä oli vapaata, joten hän matkusti päivää aikaisemmin.

Saavuttuaan perille hän huomasi, että hotellihuoneessa oli tietokoneet ja hän päätti lähettää vaimolleen sähköpostiviestin.

Yksi kirjain sähköpostiosoitteessa meni kuitenkin väärin ja posti päätyi papin leskelle, joka oli juuri tullut miehensä
hautajaisista kotiin ja halusi läpi käydä saapuneen postin
sisältävät surunvalittelut sukulaisilta.Lesken poika löysi hänet pyörtyneenä tietokoneen ääreltä ja luki
näytöltä:

”Rakkaalle vaimolleni.
Olen juuri saapunut perille. Tiedän, että yllätyt kuullessasi minusta.

Niillä on tietokoneet täällä nykyään ja sähköpostia saa lähettää läheisille ja tutuille. Olen juuri kirjautunut sisään. Kaikki on valmista sinun huomista saapumistasi varten.

Odotan innolla tapaamistasi. Toivottavasti pääset tänne yhtä vaivattomasti kuin minä”.

P.S . Täällä on helvetin kuuma”